Voi itku! Eipä tässä voi muuta juuri sanoa :(
Mietin ihan oikeasti lähdenkö enää ehdolle vaaleihin, koska on oikeasti tosi huonot ajat edessä ja kaikesta pitää säästää. Hallitus säästää taas heiltä, jotka eivät pysty puolustautumaan. Ihan hirveää. Tämä kaikki kaatuu sitten Hyvinvointialueiden ja kuntien hoidettavaksi. Ja rahat ovat vähissä myös sotessa ja kunnissa.
Mutta - siksihän juuri minun pitää olla ehdolla, koska olen jo luonteeltani sellainen, että välitän ihmisistä ja puolustan heikompia ja uskallan sanoa asioista ja vaatia asioita. Minua siis tarvitaan ehdottomasti tulevina vuosina.
Olen myös saanut taloudellisen kasvatuksen ja osaan venyttää centtiä niin, että kaikki tarpeellinen kuitenkin saadaan hoidettua. Sitäkin taitoa tarvitaan, että osaa nähdä laaja-alaisesti asioita.
Ja ehkä se tärkein kuitenkin niin politiikassa kuin kaikessa muussakin elämässä on se, että olen positiivisesti ajatteleva. Tästä voin kiittää isääni, kun hän on minulle opettanut, kuinka kaiken harmaudenkin keskeltä voi löytää sen pienen valonsäteen, johon voi sitten tarrautua.
Näin haluan ajatella myös tässä poliittisessa tilanteessa. En halua ajatella, että meidän pitää vaan leikata ja säästää, vaan meidän pitää pystyä myös kehittämään ja kun ajattelemme positiivisen kautta asioita niin meidän aivommekin ovat avoimena uusille mahdollisuuksille ja pystymme näkemään asiat laajemmin ja mahdollisuuksien kautta. Ja tätä me myös tarvitsemme juuri nyt niin hyvinvointialueiden kuin kunnan tulevaisuuden toiminnoissa.
Säästöt ovat pakollisia. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta pelkkien numeroiden sijaan meidän pitäisi muistaa ihmiset. Jos meillä on huonosti voivia ihmisiä niin meillä ei ole tulevaisuutta. Näin karua se on.
Meidän vanhukset ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan. He eivät ajatelleen sodan jälkeen omaa etua, vaan he ajattelivat kaikki, miten saamme Suomen rakennettua uudelleen yhdessä. Olemme heille velkaa arvokkaan vanhuuden. Heitä ei saa jättää yksin ja ilman tarvittavia tukitoimia.
Vammaisten lakisääteisiä palveluitakin on poljettu jo ihan tarpeeksi. Heilläkin täytyy olla oikeus hyvään, omaan elämään. Hekin ovat aivan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin sinä ja minä. Heillä pitäisi olla oikeus esimerkiksi kulkea sinne minne oikeasti haluavat. Nyt on rajattu mm. taksikuljetukset niin, että et pääse välttämättä naapurikuntaan. Ja paljon paljon muita ihmeellisyyksi, joista me ns. tavalliset emme edes tiedä. :( Minä tiedän ja siksi olisin hyvä henkilö niin aluevaltuustoon kuin kunnan luottamushenkilöksi.
Ja lastensuojelusta leikkaaminen. Okei, sitä voisi kyllä järkevöittää paljonkin. Yksittäisten sosiaalityöntekijöiden valtaa pitäisi tarkastella uudestaan. Nyt he voivat tehdä aivan käsittämättömiäkin päätöksiä ja nopeita ratkaisuja, jotka ovat suorastaan haitallisia lapsille - ja aiheuttavat myöhemmin jopa pitkiä terapioita. Kyllä. Luit aivan oikein. Tiedän myös lastensuojelun toiminnasta ja siksikin olisin hyvä ehdokas.
Minusta on kehittynyt varsinainen 'ammattitappelija' soteasioissa ja osaan vaatia hoitoa/apua ja saadakin myös sitä.
Mutta kaikki ihmiset eivät näin voi monesta syystä 'tappelemaan' ja vaatimaan ihan jo heille kuuluvia palveluita. Siksi he tarvitsevat apua ja tukea silloin, kun he sitä tarvitsevat.
Olenkin ollut ja haluan olla edelleen se rinnallakulkija, joka auttaa myös muita. Parhaiten se onnistuu kyllä vielä, kun on luottamushenkilö niin on vähän enemmän portteja tuonne virkamiehiin auki ;)
