Minna Canthin päivä - Tasa-arvon päivä

Minna Canthin päivä  ·  Tasa-arvon päivä  ·  19.3.2026

Tänään 19. maaliskuuta liehuva lippu muistuttaa meitä naisesta, joka uskalsi kysyä ääneen: onko tämä oikein? Minna Canth nosti yli sata vuotta sitten katseensa arkipäivän epäkohtiin ja sanoi niistä ääneen sen, mitä moni vain ajatteli. Hän ei pelkästään kirjoittanut — hän muutti maailmaa. Tänä Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä on hyvä pysähtyä hetkeksi: mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tarkoittavat tänään, siellä missä ne ehkä eniten ratkaisevat — nuorten arjessa?

Minna Canth, kasvattaja ennen muuta

Minna Canth oli kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka elämäntyö vaikutti suuresti Suomen kehittymiseen tasa-arvon edelläkävijämaaksi. Mutta harvoin muistetaan, että Canth oli myös äärettömän kiinnostunut kasvatuksesta. Hän kannatti tyttöjen koulutusta ja puhui vapaamman koulun puolesta — jo 1800-luvulla, jolloin monen lapsen arki oli hyvin ahdas.

Canthin oma viesti kasvattajille on hätkähdyttävän tuore vielä tänäkin:

Kasvattaja olkoon lapsen kokenut ystävä ja neuvonantaja, ei säädäntöjä jakeleva, rankaiseva tuomari.

Tässä on koko kasvatusfilosofia tiivistettynä yhteen lauseeseen. Kohtaaminen. Kuuntelu. Rinnalla kulkeminen. Ja ennen kaikkea: jokaisen lapsen näkeminen sellaisena kuin hän on — ei sellaisena kuin hänen ehkä toivottaisiin olevan.

✦ ✦ ✦

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus — kaksi käsitettä, yksi lupaus

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kulkevat käsi kädessä, mutta ne tarkoittavat hieman eri asioita. Tasa-arvo viittaa erityisesti sukupuolten väliseen tasa-arvoon — yhtäläisiin mahdollisuuksiin, kohteluun ja arvostukseen. Yhdenvertaisuus on tätä laajempi käsite: se kattaa jokaisen ihmisen riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, vammasta, terveydentilasta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.

Tiesitkö?

Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki täydentävät toisiaan. Tasa-arvolaki suojelee sukupuolen perusteella, yhdenvertaisuuslaki suojelee laajemmin muilta syrjinnän muodoilta. Yhdessä ne muodostavat nuorelle oikeudellisen suojan — mutta lait yksin eivät riitä. Tarvitaan myös sydämiä.

Nuorten arjessa nämä kaksi kietoutuvat yhteen joka päivä. Kuka saa tulla luokkaan omana itsenään? Kenen tarina näkyy oppikirjoissa? Kuka löytää itsensä siitä, mitä meille kerrotaan "normaalista"?

✦ ✦ ✦

Nuorten toive: tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys

Nuoret itse tietävät, mitä he haluavat. Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan nuorille tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi nousi lasten ja nuorten hyvinvoinnin paraneminen — ja erityisen voimakkaasti nuorilla korostui toive siitä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat Suomessa vahvoja.

Nuoret siis haluavat tasa-arvoa. He uskovat siihen. Mutta tutkimukset kertovat myös, että matka on vielä kesken.

Tuore tutkimus osoittaa, että tyttöjen hyvinvointi on heikentynyt, kun taas poikien hyvinvointi on säilynyt samaan aikaan ennallaan. Ja Kalevi Sorsa -säätiön Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024 -raportti kertoo, että nuorten hyvinvointi on laskenut eniten kaikista ikäryhmistä.

Nämä luvut eivät ole vain tilastoja. Ne ovat tarinoita oikeista nuorista, jotka kantavat hartioillaan jotain liian raskasta. Ja jokaisella heistä on ympärillään aikuisia, joilla on mahdollisuus tehdä eroa.

✦ ✦ ✦

Mistä eriarvoisuus nuorten arjessa kumpuaa?

Eriarvoisuus ei aina näy selvästi. Se piiloutuu pieniin hetkiin — siihen, kenelle nauretaan käytävällä, kenen perhe näkyy joulujuhlien askartelussa, kenen nimi lausutaan oikein luokkaan tullessa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin nuoriin kohdistuu yhteiskunnassamme kielteisiä asenteita, häirintää ja syrjintää. Kielteinen suhtautuminen voi ilmetä henkisenä tai fyysisenä väkivaltana koulussa tai kotona, ja nuoret altistuvat myös verkossa syrjivälle kielenkäytölle ja vihapuheelle. Kouluissa esiintyy syrjintää, kiusaamista ja seksuaalista häirintää, ja esimerkiksi saamelaisnuoret kokevat syrjintää kulttuurisen taustansa takia. Vammaiset nuoret kohtaavat esteitä, jotka eivät aina ole fyysisiä — usein ne ovat asenteita.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa, että nämä nuoret eivät vain mahdu tilaan fyysisesti — he mahtuvat sinne omana itsenään.

✦ ✦ ✦

Kasvattajan rooli: enemmän kuin sääntöjen jakaja

Se, että kaikkia kohdellaan täsmälleen samalla tavalla, ei vielä takaa yhdenvertaisuuden toteutumista. Aito yhdenvertaisuus tarkoittaa, että jokainen saa omalla identiteetillään ja tarpeillaan olla totta.

Tämä on kasvattajalle sekä kutsu että vapautus. Ei tarvitse olla kaikkien asiantuntija eikä tietää kaikkia vastauksia. Tarvitaan vain halukkuus nähdä nuori kokonaisena ihmisenä — ei vain oppilaana, asiakkaana tai "tapauksena".

Ammattilaisella on tärkeä tehtävä nuoren identiteettikehityksen tukemisessa niin, että jokainen identiteetti on myönteinen voimavara — ei taakka.

Muutama konkreettinen askel, joita jokainen nuorten kanssa toimiva voi ottaa:

- Kuuntele ensin, neuvo vasta sitten. 

Nuori, joka tulee kertomaan jostain, ei aina kaipaa ratkaisua — hän kaipaa sitä, että hänet kuullaan.

- Kysy, älä oleta. 

Mitä sinulle kuuluu? Mikä on sinulle tärkeää? Miten sinulla menee oikeasti?

- Nosta esiin monenlaisia ihmisiä. 

Kerro nuorille tarinoita erilaisista ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita, yllättäviä asioita — kuten Minna Canth aikanaan teki.

- Tunnista, milloin tarvitaan lisätukea. 

Yksinäisyys, vetäytyminen ja mielialan lasku ovat merkkejä, joihin kannattaa reagoida lempeästi mutta selvästi.

✦ ✦ ✦

Yhteiskunta, joka suojelee — mutta tarvitsee myös sydämet

Suomessa yhdenvertaisuus on kirjattu lakiin. Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjintää sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Vuodesta 2025 alkaen yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite koskee kaikkia varhaiskasvatuksen järjestäjiä — mikä on merkittävä askel oikeaan suuntaan.

Laki on tärkeä. Se asettaa rajan ja luo turvan. Mutta laki yksin ei pysty tekemään sitä, mitä vasta kohtaaminen tekee: tunnetta siitä, että minulla on tässä paikka. Että minä kuulun tänne.

Rakenteet luovat puitteet — mutta ihmiset luovat kodin.

✦ ✦ ✦

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus rakentuvat kohtaamisissa

Tasa-arvo ei ole sukupuolten välinen taistelu, eikä yhdenvertaisuus ole lista kategorioita, jotka pitää ruksata. Ne ovat lupauksia siitä, miten me kohtelemme toisiamme — päivä päivältä, kohtaaminen kohtaamiselta.

Tasa-arvo syntyy siitä, miten me puhuttelemme nuorta, joka istuu pöytämme ääressä. Se syntyy siitä, uskommeko häneen — silloinkin, kun hän ei vielä usko itseensä. Se syntyy siitä, anammeko jokaisen nuoren olla kokonainen — ei vain se osa, joka sopii muottiin.

Olemme kaikki Canthin työn jatkajia

Minna Canth kuoli 52-vuotiaana, mutta hänen kysymyksensä elävät edelleen. Mikä on oikein? Kuka tulee kuulluksi? Kenellä on mahdollisuuksia — ja kenen täytyy piilottaa osa itsestään saadakseen ne?

Nämä eivät ole historiallisia kysymyksiä. Ne ovat tämän päivän kysymyksiä — nuorten arjessa, koulujen käytävillä, perheiden kodeissa, harrastusryhmissä ja nuorisotiloissa.

Tänä Minna Canthin päivänä voimme muistaa, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole valmiita projekteja — ne ovat eläviä lupauksia, jotka uusimme päivä päivältä. Pienissä teoissa. Lempeyden eleissä. Kuuntelun lahjoissa. Ja siinä, että annamme jokaisen nuoren tulla nähdyksi kokonaan.

Se on jokaisen meistä ulottuvilla.

Lähteet

Kalevi Sorsa -säätiö: Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024  ·  Sitra: Tulevaisuusbarometri  ·  THL / Seta: Yhdenvertaisuus ja syrjintä sateenkaarilasten ja -nuorten elämässä  ·  Opetushallitus: Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu  ·  Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuslaki  ·  Kuntaliitto: Yhdenvertaisuuslakiin muutoksia 2025  ·  Ihmisoikeusliitto: Yhdenvertaisuus ja syrjintä
Kuva: Kuopion kaupunginmuseo

Uimahalli Mäntsälään

Saataisiinko vihdoinkin uimahalli Mäntsälään?

Mäntsälään on yritetty saada uimahallia jo 1980-luvulta saakka. Minulle on kerrottu, että vuonna -84 tänne houkuteltiin lapsiperheitä markan tontilla ja että tänne on tulossa uimahalli. 40 vuoden jälkeenkään sitä uimahallia ei ole. 

Nyt se on sentään investointisuunnitelmassa ja se on jo aika paljon edistystä. On tehty pohjapiirroksia ja etsitty paikkaa. Kunta on yrittänyt saada Mäntsälän Seurakunnalta tonttia, mutta ymmärrän hyvin, että seurakunta ei sitä ihan ilmaiseksi luovuta, koska on keskeisellä paikalla. 

Minä olen ollut ihan koko ajan uimahallin kannalla ja ihmettelin kovasti, kun Mäntsälään rakennettiin toinen jäähalli, jota kovasti kyllä vastustin. No en ollut päättämässä silloin niin ei minun vastustuksesta ollut paljon hyötyä. Puhuin kuitenkin ja näin jälkeenpäin olen kyllä muistanut asian, kun jäähalli on tarvinnut kunnan avustusta ja se raha on sitten jouduttu yhtäkkiä ottamaan jostain - ja säästämään jostain muualta. 

Toivottavasti olisin päättämässä historiallisesta uimahallihankkeesta Mäntsälään. Uimahalli tarjoaa liikuntaa ihan kaikille kuntalaisille. Mäntsälässä on paljon erilaisia palveluasuntoja vammaisille ja tietenkin myös ikäihmisille ja uimahalli sopii kaikille hyvänä liikuntamuotona. Nyt meillä on lähimpään uimahalliin n. 30 kilometriä suuntaansa. 

Terveyttä mielelle - terveyttä keholle

Terveyttä mielelle - terveyttä keholle

Olen saanut palata pitkän tauon jälkeen kuntosalille viime syksynä. Muistissa oli vielä se hyvä olo, joka minulla oli aikaisemminkin käynnin jälkeen. 

Pyysin tekoälyä tekemään minulle taulukon, joka kertoo mielen ja kehon hyvinvoinnista mielenterveyden kannalta. Tällaisen vastauksen sain.

"Tässä on taulukko, joka havainnollistaa mielen ja kehon yhteyttä mielenterveyden näkökulmasta:

Mielen hyvinvointi	Kehon hyvinvointi
Positiivinen ajattelu ja optimismi	Vahvempi immuunijärjestelmä
Stressinhallinta	Alhaisempi verenpaine ja syke
Riittävä uni	Parempi hormonitasapaino ja palautuminen
Ahdistus ja masennus	Lisääntynyt kipu ja lihasjännitys
Trauma ja psyykkinen kuormitus	Ruoansulatusongelmat, päänsärky
Liikunta ja fyysinen aktiivisuus	Lisääntynyt endorfiinien tuotanto, parempi mieliala
Terveellinen ravinto	Tasapainoiset energiatasot ja aivojen hyvinvointi
Sosiaalinen tuki ja ihmissuhteet	Vähentynyt stressihormonien eritys
Mindfulness ja rentoutuminen	Parempi autonomisen hermoston tasapaino

Tämä taulukko korostaa, kuinka tärkeää on huolehtia sekä mielestä että kehosta mielenterveyden edistämiseksi. Haluatko lisätä tai muokata jotain? 😊" ChatGPT

Mieli ja keho ovat yhteydessä. Puhutaankin keho-mieliyhteydestä. Nykyisin on alettu myös terveydenhuollossa ajattelemaan tätä ja esimerkiksi lasten migreenin hoidossa käytetäänkin enemmän ns. lääkkeettömiä keinoja lääkehoidon rinnalla tai jopa asemesta, jos lääkkeistä ei löydy apua. Ja hyviä tuloksia onkin saatu, mutta vielä enemmän pitäisi puhua ja opastaa jo ennaltaehkäisevässä mielessä kehon ja mielen yhteyttä.

Nyt on uutisoitu paljon lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Kyllä - he oireilevat ehkä enemmän kuin koskaan. Mistä se johtuu? Ei löydy yhtä asiaa, jota voisi 'syyttää'. Varmasti yksi asia on tekniikka ja sen nopea kehittyminen. Toisaalta nykylapset ovat syntyneet ja kasvaneet tässä älypuhelinten maailmassa. Minun kokemuksen mukaan syylliset löytyvät meidän aikuisten joukosta.

Kyllä - luit aivan oikein. ME aikuiset olemme syyllisiä lasten ja nuorten pahoinvointiin. Olen tästä somessa puhunutkin jo jonkin aikaa ja saanut useamman aikuisen 'hermostumaan', mutta kun oikeasti pysähdymme ajattelemaan niin me aikuiset olemme vastuussa lapsista ja nuorista. He opettelevat elämää ja elämään ja meidän tehtävä on ohjata heitä. Meidän tehtävä on auttaa heitä. Meidän tehtävä on korjata ja neuvoa, kun he tekevät virheitä. Tukea heitä ja ohjata oikeaan. Kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Se on meidän aikuisten tehtävä. Meidän tehtävä on rajata kännykän käyttöä. Meidän tehtävä on katsoa mitä he pelaavat ja kenen kanssa jne jne. Tämä on pitkä lista ja näin 26 vuotta äitinä on opettanut minulle paljon ja sen kuinka tämä maailma on muuttunut tässä ajassa aivan valtavasti. Elämä oli paljon helpompaa minun aikuisten lasten ollessa pieniä ja vielä alakoululaisinakin. 

Haluaisin, että kouluissa opetettaisiin tunteista ja siitä miten meidän aivot ja keho ovat yhteydessä. Haluaisin, että kaikki oppisivat itse tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitaan ja se onnistuu vain ymmärtämällä miten meidän systeemi toimii. 

Kaava on hyvin helppo:

Tulee ÄRSYKE - ääni, käytös, valo, haju, maku jne.

Aivot REAGOIVAT - onko tämä hyvä vai paha - vanhat muistot vaikuttavat tähän

  -> reaktio hyvä - ei hätää - helpotuksen tunne, ilon tunne jne.

  -> reaktio paha - paniikki, ahdistus, itku jne.

            => Mitä minä voin tehdä silloin? 

                    -> valitsen VAHVISTANKO tätä tunnetta ajatuksillani ja                               ehkä jopa teoillani, että kyllä nyt ärsyttää tai olipas hauskaa tms 

Tällä on todella suuri vaikutus ja Tähän me voimme vaikuttaa ja opetella tunnistamaan näitä hetkiä elämässämme. Ihan varmasti ärsyttää, jos me vain ajattelemme asiaa ja annamme sen ärsyttää. Mutta me voimme sammuttaa tämän tunteen muuttamalla ajatuksia tietoisesti toiseen suuntaan, tekemällä jotain ihan muuta, poistumalla paikalta, käymällä vessassa, pesemällä kylmällä vedellä kädet jne tai jos ei pysty poistumaan tai muuttamaan toimintaa niin aina voimme sanoa itselle mielessä jotain rauhoittavaa. 

Tärkeää on se, että me tunnistamme tämän ja lopetamme sen negatiivisen tunteen/ajatuksen tietoisesti.

Tämä pätee oikeastaan ihan kaikkeen elämässä. Tähän löytyy myös harjoituksia, joita voisi vaikka koulussa opetella yhdessä oppilaiden kanssa. Tiedän, että tämä kuulostaa suorastaan hullulle. Mutta minulla on kokemusta tästä ja olen nuorien ja aikuisten kanssa myös tästä puhunut ja saanut hyvää palautetta, että se toimi. "Minä en hermostunut, vaikka alkoi jo tuntua siltä, mutta sain pysäytettyä sen, kertoi eräs henkilö." 

Tämä on tietenkin vain yksi keino akuttiin tilanteeseen. Mutta uskoisin, että jos me oppisimme jo pienestä pitäen tällaisia keinoja niin jokainen meistä pystyisi vaikuttamaan aika paljon omaan käyttäytymiseen. 

 

Säästöjä, säästöjä

Hallitus hakee lisäsäästöjä lastensuojelusta, vammaispalveluista ja vanhustenhoivasta

Voi itku! Eipä tässä voi muuta juuri sanoa :(

Hinnat nousevat, palvelut huononevat, saatavuus huononee...

Mietin ihan oikeasti lähdenkö enää ehdolle vaaleihin, koska on oikeasti tosi huonot ajat edessä ja kaikesta pitää säästää. Hallitus säästää taas heiltä, jotka eivät pysty puolustautumaan. Ihan hirveää. Tämä kaikki kaatuu sitten Hyvinvointialueiden ja kuntien hoidettavaksi. Ja rahat ovat vähissä myös sotessa ja kunnissa.

Mutta - siksihän juuri minun pitää olla ehdolla, koska olen jo luonteeltani sellainen, että välitän ihmisistä ja puolustan heikompia ja uskallan sanoa asioista ja vaatia asioita. Minua siis tarvitaan ehdottomasti tulevina vuosina.

Olen myös saanut taloudellisen kasvatuksen ja osaan venyttää centtiä niin, että kaikki tarpeellinen kuitenkin saadaan hoidettua. Sitäkin taitoa tarvitaan, että osaa nähdä laaja-alaisesti asioita.

Ja ehkä se tärkein kuitenkin niin politiikassa kuin kaikessa muussakin elämässä on se, että olen positiivisesti ajatteleva. Tästä voin kiittää isääni, kun hän on minulle opettanut, kuinka kaiken harmaudenkin keskeltä voi löytää sen pienen valonsäteen, johon voi sitten tarrautua.

Näin haluan ajatella myös tässä poliittisessa tilanteessa. En halua ajatella, että meidän pitää vaan leikata ja säästää, vaan meidän pitää pystyä myös kehittämään ja kun ajattelemme positiivisen kautta asioita niin meidän aivommekin ovat avoimena uusille mahdollisuuksille ja pystymme näkemään asiat laajemmin ja mahdollisuuksien kautta. Ja tätä me myös tarvitsemme juuri nyt niin hyvinvointialueiden kuin kunnan tulevaisuuden toiminnoissa.

Säästöt ovat pakollisia. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta pelkkien numeroiden sijaan meidän pitäisi muistaa ihmiset. Jos meillä on huonosti voivia ihmisiä niin meillä ei ole tulevaisuutta. Näin karua se on.

Meidän vanhukset ovat rakentaneet meille tämän yhteiskunnan. He eivät ajatelleen sodan jälkeen omaa etua, vaan he ajattelivat kaikki, miten saamme Suomen rakennettua uudelleen yhdessä. Olemme heille velkaa arvokkaan vanhuuden. Heitä ei saa jättää yksin ja ilman tarvittavia tukitoimia.

Vammaisten lakisääteisiä palveluitakin on poljettu jo ihan tarpeeksi. Heilläkin täytyy olla oikeus hyvään, omaan elämään. Hekin ovat aivan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin sinä ja minä. Heillä pitäisi olla oikeus esimerkiksi kulkea sinne minne oikeasti haluavat. Nyt on rajattu mm. taksikuljetukset niin, että et pääse välttämättä naapurikuntaan. Ja paljon paljon muita ihmeellisyyksi, joista me ns. tavalliset emme edes tiedä. :( Minä tiedän ja siksi olisin hyvä henkilö niin aluevaltuustoon kuin kunnan luottamushenkilöksi.

Ja lastensuojelusta leikkaaminen. Okei, sitä voisi kyllä järkevöittää paljonkin. Yksittäisten sosiaalityöntekijöiden valtaa pitäisi tarkastella uudestaan. Nyt he voivat tehdä aivan käsittämättömiäkin päätöksiä ja nopeita ratkaisuja, jotka ovat suorastaan haitallisia lapsille - ja aiheuttavat myöhemmin jopa pitkiä terapioita. Kyllä. Luit aivan oikein. Tiedän myös lastensuojelun toiminnasta ja siksikin olisin hyvä ehdokas.

Minusta on kehittynyt varsinainen 'ammattitappelija' soteasioissa ja osaan vaatia hoitoa/apua ja saadakin myös sitä.

Mutta kaikki ihmiset eivät näin voi monesta syystä 'tappelemaan' ja vaatimaan ihan jo heille kuuluvia palveluita. Siksi he tarvitsevat apua ja tukea silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Olenkin ollut ja haluan olla edelleen se rinnallakulkija, joka auttaa myös muita. Parhaiten se onnistuu kyllä vielä, kun on luottamushenkilö niin on vähän enemmän portteja tuonne virkamiehiin auki ;)

Olen Ääni lapselle ehdokas

Ilmoittauduin #Äänilapselle ehdokkaaksi sekä aluevaaleissa että kuntavaaleissa.
Ennen sitoutumista ehdokkaaksi piti lukea ehdokkaan teesit, että voi sitoutua niihin. Teesit löytyvät täältä: https://www.lskl.fi/…/aani-lapselle-ehdokkaan-teesit-2025/

Teesit olivat kyllä juuri niitä asioita, joita olen jo luottamustoimissani ja Lapsi- ja perheasiainneuvoston puheenjohtajana pyrkinyt ajamaan ja haluaisin niin mielelläni jatkaa kuntapolitiikassa ja päästä myös hyvinvointialueen toimintaan vaikuttamaan omalla osaamisellani. Mäntsälän kunta on hakemassa mukaan Unicefin lapsimyönteisyys hankkeeseen ja olen saanut olla mukana koordinaatioryhmässä ja toivoisin myös saavani jatkaa siinäkin.

Olen koko poliittisen 'urani' ajan puhunut ennaltaehkäisevien toimien puolesta ja on ollut ihana huomata, että asiat ovat edenneet ja vuonna 2022 aluevaaleissa se olikin yksi teema koko vaaleissa. Mutta - nyt hallituksen tekemät leikkaukset ovat valitettavasti iskeneet juuri näihin asioihin ja nyt jos koskaan pitäisi panostaa ennaltaehkäisyyn ihan joka paikassa, koska se on Aina edullisempaa kuin hoitaa myöhemmin pahentuneita tilanteita. Siksi meitä, joilla on joku käsitys miten asioita voisi hoitaa toisinkin ennen kuin asiat pahentuvat liikaa tarvitaan nyt päätöksenteossa. Tarvitaan rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä ja ajatella asioita monelta kannalta.