Terveyttä mielelle - terveyttä keholle
Pyysin tekoälyä tekemään minulle taulukon, joka kertoo mielen ja kehon hyvinvoinnista mielenterveyden kannalta. Tällaisen vastauksen sain.
| Mielen hyvinvointi | Kehon hyvinvointi |
|---|---|
| Positiivinen ajattelu ja optimismi | Vahvempi immuunijärjestelmä |
| Stressinhallinta | Alhaisempi verenpaine ja syke |
| Riittävä uni | Parempi hormonitasapaino ja palautuminen |
| Ahdistus ja masennus | Lisääntynyt kipu ja lihasjännitys |
| Trauma ja psyykkinen kuormitus | Ruoansulatusongelmat, päänsärky |
| Liikunta ja fyysinen aktiivisuus | Lisääntynyt endorfiinien tuotanto, parempi mieliala |
| Terveellinen ravinto | Tasapainoiset energiatasot ja aivojen hyvinvointi |
| Sosiaalinen tuki ja ihmissuhteet | Vähentynyt stressihormonien eritys |
| Mindfulness ja rentoutuminen | Parempi autonomisen hermoston tasapaino |
Tämä taulukko korostaa, kuinka tärkeää on huolehtia sekä mielestä että kehosta mielenterveyden edistämiseksi. Haluatko lisätä tai muokata jotain? 😊" ChatGPT
Mieli ja keho ovat yhteydessä. Puhutaankin keho-mieliyhteydestä. Nykyisin on alettu myös terveydenhuollossa ajattelemaan tätä ja esimerkiksi lasten migreenin hoidossa käytetäänkin enemmän ns. lääkkeettömiä keinoja lääkehoidon rinnalla tai jopa asemesta, jos lääkkeistä ei löydy apua. Ja hyviä tuloksia onkin saatu, mutta vielä enemmän pitäisi puhua ja opastaa jo ennaltaehkäisevässä mielessä kehon ja mielen yhteyttä.
Nyt on uutisoitu paljon lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Kyllä - he oireilevat ehkä enemmän kuin koskaan. Mistä se johtuu? Ei löydy yhtä asiaa, jota voisi 'syyttää'. Varmasti yksi asia on tekniikka ja sen nopea kehittyminen. Toisaalta nykylapset ovat syntyneet ja kasvaneet tässä älypuhelinten maailmassa. Minun kokemuksen mukaan syylliset löytyvät meidän aikuisten joukosta.
Kyllä - luit aivan oikein. ME aikuiset olemme syyllisiä lasten ja nuorten pahoinvointiin. Olen tästä somessa puhunutkin jo jonkin aikaa ja saanut useamman aikuisen 'hermostumaan', mutta kun oikeasti pysähdymme ajattelemaan niin me aikuiset olemme vastuussa lapsista ja nuorista. He opettelevat elämää ja elämään ja meidän tehtävä on ohjata heitä. Meidän tehtävä on auttaa heitä. Meidän tehtävä on korjata ja neuvoa, kun he tekevät virheitä. Tukea heitä ja ohjata oikeaan. Kertoa mikä on oikein ja mikä väärin. Se on meidän aikuisten tehtävä. Meidän tehtävä on rajata kännykän käyttöä. Meidän tehtävä on katsoa mitä he pelaavat ja kenen kanssa jne jne. Tämä on pitkä lista ja näin 26 vuotta äitinä on opettanut minulle paljon ja sen kuinka tämä maailma on muuttunut tässä ajassa aivan valtavasti. Elämä oli paljon helpompaa minun aikuisten lasten ollessa pieniä ja vielä alakoululaisinakin.
Haluaisin, että kouluissa opetettaisiin tunteista ja siitä miten meidän aivot ja keho ovat yhteydessä. Haluaisin, että kaikki oppisivat itse tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitaan ja se onnistuu vain ymmärtämällä miten meidän systeemi toimii.
Kaava on hyvin helppo:
Tulee ÄRSYKE - ääni, käytös, valo, haju, maku jne.
Aivot REAGOIVAT - onko tämä hyvä vai paha - vanhat muistot vaikuttavat tähän
-> reaktio hyvä - ei hätää - helpotuksen tunne, ilon tunne jne.
-> reaktio paha - paniikki, ahdistus, itku jne.
=> Mitä minä voin tehdä silloin?
-> valitsen VAHVISTANKO tätä tunnetta ajatuksillani ja ehkä jopa teoillani, että kyllä nyt ärsyttää tai olipas hauskaa tms
Tällä on todella suuri vaikutus ja Tähän me voimme vaikuttaa ja opetella tunnistamaan näitä hetkiä elämässämme. Ihan varmasti ärsyttää, jos me vain ajattelemme asiaa ja annamme sen ärsyttää. Mutta me voimme sammuttaa tämän tunteen muuttamalla ajatuksia tietoisesti toiseen suuntaan, tekemällä jotain ihan muuta, poistumalla paikalta, käymällä vessassa, pesemällä kylmällä vedellä kädet jne tai jos ei pysty poistumaan tai muuttamaan toimintaa niin aina voimme sanoa itselle mielessä jotain rauhoittavaa.
Tärkeää on se, että me tunnistamme tämän ja lopetamme sen negatiivisen tunteen/ajatuksen tietoisesti.
Tämä pätee oikeastaan ihan kaikkeen elämässä. Tähän löytyy myös harjoituksia, joita voisi vaikka koulussa opetella yhdessä oppilaiden kanssa. Tiedän, että tämä kuulostaa suorastaan hullulle. Mutta minulla on kokemusta tästä ja olen nuorien ja aikuisten kanssa myös tästä puhunut ja saanut hyvää palautetta, että se toimi. "Minä en hermostunut, vaikka alkoi jo tuntua siltä, mutta sain pysäytettyä sen, kertoi eräs henkilö."
Tämä on tietenkin vain yksi keino akuttiin tilanteeseen. Mutta uskoisin, että jos me oppisimme jo pienestä pitäen tällaisia keinoja niin jokainen meistä pystyisi vaikuttamaan aika paljon omaan käyttäytymiseen.
