Olen ehdolla alue- ja kuntavaaleissa
Olen ollut huono kirjoittamaan asioista viime vuosina. Pahoittelen sitä. Puolisoni oli töissä toisella paikkakunnalla ja aikani meni perheen- ja luottamustehtävien hoitamiseen ja töiden tekoon. Ja ehkä se teki ihan hyvääkin olla vähän somestakin tauolla. En nyt ihan kokonaan ollut, mutta huomattavasti vähemmän sinnekin kirjoittelin ja jaoin elämääni. Nyt ajattelin pitää ehkä pääkanavana tätä blogia, koska kaikki eivät ole somessa 😊 Tämä ensimmäinen kirjoitus on nyt aika pitkä. Jatkossa pyrin keskittymään tiettyihin asioihin.
Kuten aikaisemminkin niin teemanani on tehdä arjen politiikkaa juuri Sinun parhaaksesi. En aio nytkään keksiä pyörää uudestaan, vaan pysyn uskollisena tälle, koska se on minulle tärkeää. On tärkeää kohdata ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat. On tärkeää kuunnella heitä ja auttaa heitä silloin, kun on tarve avulle. Yhteiskunta ja myös kunta on juuri sellainen kuin sen asukkaat ovat. Siksi on tärkeää kuunnella sitä ns. ruohonjuuritason ihmisten elämää ja kohdata heitä.
Minä en tavoittele kuuta taivaalta ja lupaa sitä ja tätä. En pysty lupaamaan muuta kuin tehdä parhaani tilanteessa kuin tilanteessa. Olen saanut nyt olla kaksi kautta Hyvinvointilautakunnan jäsenenä ja n. puolitoista kautta Lapsi- ja perheasiainneuvoston puheenjohtajana kuntapolitiikassa. Ja varavaltuutettuna olen saanut olla myös kunnanvaltuuston kokouksissa mukana aina silloin tällöin.
Näinä vuosina oppinut hirveän paljon niin itsestäni kuin politiikasta. Joskus joku minulle sanoi, mitä se sinäkin siellä oikein teet? Olenkin vastannut tähän, että moni kokous olisi paljon lyhyempi jos minä en kyselisi ja kyseenalaistaisi asioita tai ehdottaisi toisia näkökulmia. Ihmisenä olen juuri sellainen, että en purematta niele ihan kaikkea, vaan otan asioista selvää ja usein niin puolesta kuin vastaankin. Se on minun tapani niin politiikassa kuin muutenkin elämässä. Ehkä sitä vähän helpommallakin joskus voisi päästä jos ei aina ottaisi niin tosissaan ja selvittelisi. Nojoo osaan minä vähän helpommankin kautta asioita hoitaa ja joskus jopa vähän alisuorittaakin. Senkin voin avoimesti myöntää.
Olen saanut kuulla olevani luottamuksen arvoinen luottamushenkilö. Se lämmittää kyllä sydäntä, koska juuri sellainen minä haluaisinkin olla. Toki aina varmasti jää jotain hoitamatta tai ns. puolitiehen ja toivoisinkin, että rohkeasti minua muistutettaisiin tai sanottaisiin asioista. Minä en siitä suutu tai säry.
Erityisesti minun sydäntä lähellä ovat perheet ja heidän hyvinvointi. Perheeseen sisältyy niin lapset, nuoret kuin heidän vanhempansakin ja perhettä ovat myös isovanhemmat varsinkin jos he ovat perheen elämässä mukana tiiviisti. On tärkeää, että kaikki voivat hyvin. Jos mummu on sairaana niin kyllä se vaikuttaa niin lapsiin kuin perheen aikuisiinkin. Siksi on tosi tärkeää huomioida kaikkia perheenjäseniä.
Lapsi- ja perheasiainneuvoston puheenjohtajana olen saanut kohdata monenlaisia perheitä, monenlaisia lapsia ja nuoria. Monenlaisissa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja on ollut todella ihana voida myös auttaa heitä tai ohjata avun piiriin. Jatkossakin toivon, että juuri perheet olisivat minuun yhteydessä ja voisin olla lapsille ja nuorille turvallinen aikuinen. Ilahduttavaa on, kun nuoret moikkaavat kaupassa ja tulevat juttelemaankin.
Musiikin kautta kulttuuritoiminta on minulle myös tärkeää ja nykyisin kunnat saavat sellaisia hytekerroin pisteitä ja sen mukaisesti valtionrahoitusta. Siksi onkin tärkeää, että kunnassa on monenlaista kulttuuritoimintaa. Valitettavasti hallitus nyt leikkasi juuri kulttuurista, joka on ihmisille enemmän kuin harrastamista. Se on hyvin suurelle joukolle työtä, kuten minullekin, mutta kaikille se on hyvinvoinnin tukemista. Monia tutkimuksia on tehty siitä, että esimerkiksi yhdessä laulaminen on hyväksi ihmisten terveydelle monella tapaa. Siksi pitäisikin kannustaa ja tukea niin kouluissa kuin vapaa-ajallakin kuntaa tukemaan erilaisia kulttuuritekoja. Yhteistyö kunnassa eri toimijoiden kanssa on todella tärkeää ja meillä Mäntsälässä toimii kyllä hienosti eri järjestöjen ja seurakunnan yhteistyö kunnan kanssa. Aina toki voi parantaa ja laajentaa, mutta nykyiselläänkin se on jo hyvää.
Hyvinvointilautakunnan, mutta myös Hyvinkään sairaalasielunhoidon yhteisjohtokunnan kautta olen saanut nähdä monelta kantilta Keusoten toimintaa. En ole koskaan käyttänyt työterveyspalveluita, joten olen oikea kokemusasiantuntija julkisen terveydenhuollon toimivuudesta niin aikuisten kuin lastenkin osalta. Hyviä ja huonoja kokemuksia on asioista, mutta kirjoittelen niistä sitten erikseen.
Tehdään yhdessä arjen politiikkaa yhteisten asioiden hyväksi!
